Pekka Aukusti!

Enää viikko niin alkaa hiihtoloma! Silloin mä menen leirille! Luomaniemen viimeinen rippileiri! Ja mä saan kokea ne homeitiöt vielä viimeisen kerran! Oikeesti musta on vaan niin huippua mennä sinne! Pikkuset on kivoi, siis oikeesti ihan kauheita... <3 ja isoset on kivoi, ja suke ja sp on kivoi. Kaikki on vaan pelkkää kivaa. Kiva kiva kiva kiva kiva.. ivallista kivaa. eiku mitä.... kai tässä sekoaa itsekukin...

ainiin ja mun rakas kani kuoli :'(, siis on ehkä ihan kamalaa jotenkin sisäistää tää asia.

Pekka Aukusti oli kyllä välillä niin vesselitapaus. Kaikki jotka sai sen tuntea niin kyllä tietää sen sekopääkohtauksista kun se pomppi! ihan hassu. Se kani oli kiva. Melkein kaikkia se tyyliin puri, mutta mua ei koskaan (lue: kerran)

 Se sai kokea partioleirin kesällä ja silloin se sai nähä Arran maisemia. Silloin sitä sai lenkittää pitkin pihoja ja ruokkia sitä, ja se kani oli onnellinen kun sillä oli monta kivaa kaveria.

 Se myös kesällä kerran karkasi. Olin kai huonosti laittanu sen aitauksen oven kii niin se oli ehtiny luikahtaa jossain vaiheessa pois sieltä ja juoksenteli pitkin pihoja.. onneks Marjo sai sen kii.

 Mun kani sai olla osallisena myös puputehtaassa, kun teetettiin sillä ja Hilmalla poikaset. Voi voi, niistä tuli niiiiin söpöjä. Ja ykskään ei jäänyt myymättä :( harmi kun olisin voinut sellaisen pitääkin.
 Pekka sai myös kokea hieman tokkuraisuutta kun siltä vietiin pallit... Kun se hoippu ympäriinsä! Pegu sai kavereita sen jälkeen. Hermeliini-Namun ja vanhan Hilman. Pikkukaneja täällä ei olekaan enää kuin kolme. Hilma, Namu ja Olavi. Muut on isoja ranskanluppia..

Pekan lempiruokaa oli viinirypäleet ja ne oksat siinä. Tehtiinkin usein niin että mä söin rypäleet ja Pekka söi loput toki keran parin rypäleen :)

Se myös on saanut kohdata ilkeyttä kun kerran joku pappa sano, kun oltiin Pekkaa ulkoiluttamassa kerrostalon pihalla, että saakos tollasiakin nykyään suoraan tuoreena kaupasta tai jotain sellasta.. olin vaan silleen että WTF? se on lemmikkikani.

Muistan kun alunperin kävin ostamassa sitä kania. Prisman faunattaresta. Käytiin siellä jo aikasemmin Marjon kanssa kattelemassa. Ja nähtiin sellanen hullu pupu, joka siellä sitä lasia raapi ku viimestä päivää hampaat irveessä. Lähettiin pois. Kun parin päivän päästä päätin että tahon oman pupun niin muistin tän hullun pupun ja kas se mukana poistuin siitä liikkestä sitten. Nimesin Pekan Pekaksi joka liittyy erääseen inside läppään. Kun Marjo tosiaan oli aikasemmin ostanut Siirin ... Niin täytyihän sille kaveri olla, Pekka tietenkin. Siiri ja Pekka, Siiri Pekkala kun on niin rakkaan Luomaniemen kummitus... :D Aukustin vain jostain vetäsin.

Voi pientä Pekka Aukustia, jonka elämä oli lyhyt, mutta selkeästi kanin mittakaavassa elämisen arvoinen. Ikävä on kova <3