Kello on taas koht puol kolme yöllä. Taitaa tulla tavaksi. 13 tunnin päästä täytyy olla luomaniemessä JEE! iskoleiri JEE!!
Oon oottanu sitä taas pari päivää kun varmistui että meen sinne. TOSIN PERHEENI JÄSENET LÄHTEVET LAUANTAINA IKEAAN. ,minä en pääse mukaan sillä olen taas Luomaniemessä.
Eli siis huomenna leirille. Näkemään rakkaita pikkusia. ja Tyttiä :DD lol
Olen miettinyt tässä kuumeisesti että mistä pitäisin iltahartauteni, JOS MULLA EES ON SITÄ. kun en todellakaan tiiä mitä kukakii oikeen sekoilee -.-
Riparidarra
Uskoni
Kuinka isosena olo on vaikuttanut elämääni?
Tylsä tarina
Hyvä tarina with Saaran viulukonsertto.
Faktahan on se että tekisi mieleni kerätä kaikki ripareitten ryhmä kuvat ja pitää menneistä ripareista. Mutta kun minulla ei satu olemaan 2. riparin ryhmäkuvaa teetettynä.
Jumalan rakkaus
Saaran elämä
:DD no joo onhan tossa noita aiheita ehkä mä keksin jonkun todella hyvän aiheen.
Maanantaina MUUTTO!!!
Emmiina siis muuttaa omaan kotiin. Jonne menee kaikki mun kamani lahden kämpästä. Siksi ne sinne ikeaan menee jotta sais kaikkee kivaa.
JA just äsken luin kaikki postaukseni. Ja ihme juttu! TÄÄ BLOGI ON OLLU HUHTIKUUSTA ASTI!!
se on oikeesti hienoa koska yleensä en ole jaksanut bloggailla näin pitkään.!!
Ei ketään ees kiinnosta mun elämä.
Sainpas tänään myös lisäiltyä juttuja toiseen blogiini. jota mä kirjotan mutta se kertoo Kaikulan tilasta. eli tästä Marjon paikasta. Siellä on eläimiä :D Enää puuttuu kanoista vaan joku juttu :D
http://kaikulantila.blogspot.fi/
torstai 27. syyskuuta 2012
tiistai 25. syyskuuta 2012
apua
Kuinka ihminen pystyy kestämään kaiken sen paskan minkä päälleen saa?
Mun oma toivo alkaa olla hiipumassa. Mä en selviä. En selviä arjesta. Kuinka vaikeeta voi olla vastata siihen apuun jota tarjotaan. Tunnen itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan, ei ketään kelle puhua. Mä oon epäonnistuja, luovuttaja.
Mun elämässä tapahtuu tuon tuostakin jotain jännää, on leirejä, seukkari ja kaverit siellä. Ne saa unohtamaan kaikki ongelmat. Ne ongelmat joita en pysty yksin selvittämään. Elämän hauskuus on pitäny mut vielä järjissäni. Oon sinällänsä onnellisessa asemassa kun on vielä jotain! Ne keillä ei oo enää mitään..
Kuinka tästä viikosta selvitään? Kohta oon jo 20 vuotias. Mulla ei oo ammattia, ei rahaa, vain ongelmat. Koskaan en ole ollut töissä, en edes kesällä. Tässä vaiheessa pitäs olla saavutettuna jo jotain.
Minne se aidosti onnellinen Iina on kadonnut? en tiedä
Mun oma toivo alkaa olla hiipumassa. Mä en selviä. En selviä arjesta. Kuinka vaikeeta voi olla vastata siihen apuun jota tarjotaan. Tunnen itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan, ei ketään kelle puhua. Mä oon epäonnistuja, luovuttaja.
Mun elämässä tapahtuu tuon tuostakin jotain jännää, on leirejä, seukkari ja kaverit siellä. Ne saa unohtamaan kaikki ongelmat. Ne ongelmat joita en pysty yksin selvittämään. Elämän hauskuus on pitäny mut vielä järjissäni. Oon sinällänsä onnellisessa asemassa kun on vielä jotain! Ne keillä ei oo enää mitään..
Kuinka tästä viikosta selvitään? Kohta oon jo 20 vuotias. Mulla ei oo ammattia, ei rahaa, vain ongelmat. Koskaan en ole ollut töissä, en edes kesällä. Tässä vaiheessa pitäs olla saavutettuna jo jotain.
Minne se aidosti onnellinen Iina on kadonnut? en tiedä
maanantai 24. syyskuuta 2012
todella hämärää toimintaa!
Viime viikonloppuna tuli koettua leiri, jollaista ei ennen ole ollut. Partioleiri tarpojille ja samoajille.
Teemana oli Mysteeriviikonloppu.
Kreivi Mannerheim oli kadonnut Nepalissa ja Kreivin uskottu asianajaja Laurent Callahan oli kutsunut kartanoon Kreivin läheisiä ja sukulaisia sekä pitkän palvelusuran tehneitä Kreivin alaisia perinnönjakoon. Luomaniemessä järjestettiin siis suuri perintökilpa. Se kuka sunnuntai aamuna vielä oli mukana kilvassa perii kartanon ja koko muun omaisuuden. Jokaiselle leiriläiselle oli lähetetty ennen leiriä uusi identiteetti, ja salainen tehtävä. Leiriläisillä oli salaisuuksia joita ei saanut paljastaa kenellekään. Tehtäviä oli erilaisia esim. etsi timanttisormus, tai varasta asianajajan top secret kansio, tai lavasta. Valheita ja kierouksia koko weekend siis täynnä.
Perjantai iltana kaikki 25 leiriläistä änkesivät farmariautoon... sidottuina käsistään tai jaloistaan..
Lauantaina oli sitten suuri valokuvaprojekti, jokainen sai ottaa kuvan jostakin. Kuvat vietiin sitten teetettäviksi ja salamyhkäisen juomiskelun (päiväjuoman..)jälkeen jokainen teki oman kehyksensä kuvaansa.
Lounaan jälkeen mentiin ulos ja ulkona pidin leiriläisille arvojanan ja sokkoleikin, joku ryhmistä joutui ojaan....
Juuri ennen päivällistä koin kamalan pajoinvointikohtauksen ja menin tunniksi nukkumaan. Kun Laura tuli herättää näin sängyssäni, pupun, ufon ja kalan... tiedä sitten..
Leiri sujui hyvin. :D Mitä nyt ovi lähti poikien huoneesta irti kun sarana halkes. ja kukaan ei osannut olla hiljaa. Lauantaiyönä Hennan( Meidän partion toiminnanohjaajan, seurakunnan nuorisotyöntekijän)
kanssa kopioitiin todistusaineistoa Laurent Callahania vastaan. Tämä tapahtui yhden aikaan yöllä :)
Tehtiin etsintäkuulutus Laurasta, koska se sanoi mulle päivällä haluavansa voittaa perinnön ja leiriläisiä oli mukana vain jotain neljä. Luomaniemeen oli piilotettu aitoja ja vääriä dokumenttejä, jos toimitti asianajajalle oikean, sai pudotettua jonkun toisen pois perintäkilvasta, jos taas väärän, putosi itse. Ne erosi vain niin että oikeat oli valkoisella ja väärät vaaleanliilalla.
Etsintäkuulutus siis valkoiselle jotta se olisi oikea. Kiinnitettiin niitä vessoihin, oviin ja vaikka minne. Sunnuntaina illalla vein jopa seukkarin seinälle pari :D
Leiri päättyi sunnuntaina kello 11. Ja siitä jatkoin matkaa Larelle. Me oltiin menossa laulamaan esilaulajiks Levähdyspaikkaan. Tehtiin Laren ja niitten vaihtari Charlotten kanssa suklaamuffineita. Niistä tuli hyviä <3
Ja sitten puol kolmeks seukkarille lauluharkkoihin jee ja vedettin kunnialla se levarikii....
Paitsi että bändi jo alotti soittaa kun me vasta juostiin käytävää pitkin laulaa.. Ja oltiin todella noloja.. Larekii jotain siinä mikin ääressä sanoi.. Noloa. ja aivan varmasti kuului..
Otettiin kauniita kuvia siellä kirkkosalin penkissä..
No se meni hyvin ja iltapalan aikana oli Käsihoitola Perhonen avoinna, joten päästiinpä pistäytymään sielläkin. Siellä oli kamala ruuhka kun mentiin mutta ne pienet tytöt jotka oli siellä niin hoitivat kätemme kauniiksi :D Se oli ihanaa!
Tänään en ole tehnyt juuri mitään, paitsi siirrettiin Marjon kanssa yksi aitaussysteemi lampaiden aitauksesta autotalliin kanoille. Se oli mutainen ja painava. että olikin ihanaa mennä sinne mutaan liukastelemaan crocseissa.
Huomenna meen kyläsuunnistukseen selvittämään mitä on kukkutimurat, jollekin Raamatturastille rastihenkilöks. Se on kerholaisille ja partiolaisille. On kiva päästä ihmisten ilmoille.
Kuulin meijän ihanalta 6. riparin Saaralta että meijän riparilta oli ollu eniten porukkaa torstain iskossa! Vitsi miten siistii!! No se olikin ihan huippuripari. Ja jos Luoja suo niin iskoleirille johtikseen ensi viikonloppuna med lare ja tytti!
torstai 20. syyskuuta 2012
kello on puol kolme yöllä..
Täällä mä vaan kuuntelen Imogen Heapii ja mietiskelen syntyjä syviä.
Elämääni ei kuulu oikeestaan mitään jännää. Ei benjihyppyjä ei sitten mitään niin.
Huomenna on tosin partioleiri, josta tulee UPEA!
ja sitten on taas turha viikko.
Ja sitten mahdollisesti iskoleiri.. siitä en tiiä sitten.
ois tarkotus järjestää ib jatkikset 6. riparin isosille täällä meillä.
kolme viikkoo niin oon 20 vuotias, ei mitään aikaansaanut ihminen. jolla ei oo varmaan mitään toivoo tulevasta. ( joo sori vaan rakas spotify mutta ei oo vaan davis guetta fiilis, MISSÄ MUN IMOGEN HEAPIT ON? ) ehkä tästä selvitään. Pekka Aukusti on edelleen ulkomajoituksessa. on sillä siellä ihan kivaa saa syyä tuoretta ruohoa. ja siitä tulee semmoin largekani <3 eikä tuu.
(väliaikatiedotus: Imogen Heap löytyi)
Mun kameran muistikortti on hävinny, ja sitä kun tarvittais huomenna!
On syksy ja on kaunista. Mä todellakin rakastan sadetta! Se on sellain raikas tuulahdus. Todella loogista. sade ei tuule. Mutta ihan sama, muitten ei tarvi ymmärtää tota juttua.
Voi voi! on ihan pari asiaa mitä rakastan tällä hetkellä.. Sade, Pekka Aukusti, metsä, partio, eräjormailu, pmmp heliumpallo, Helinäkissa, Skype.
niin ja mun niin rakas hajonnut iphoneni ei tunnista mun simkorttia, joten eipä muhun saa kukaan yhteyttä viikonloppuna. ellen pääse facebookkiin. höh.
Elämääni ei kuulu oikeestaan mitään jännää. Ei benjihyppyjä ei sitten mitään niin.
Huomenna on tosin partioleiri, josta tulee UPEA!
ja sitten on taas turha viikko.
Ja sitten mahdollisesti iskoleiri.. siitä en tiiä sitten.
ois tarkotus järjestää ib jatkikset 6. riparin isosille täällä meillä.
kolme viikkoo niin oon 20 vuotias, ei mitään aikaansaanut ihminen. jolla ei oo varmaan mitään toivoo tulevasta. ( joo sori vaan rakas spotify mutta ei oo vaan davis guetta fiilis, MISSÄ MUN IMOGEN HEAPIT ON? ) ehkä tästä selvitään. Pekka Aukusti on edelleen ulkomajoituksessa. on sillä siellä ihan kivaa saa syyä tuoretta ruohoa. ja siitä tulee semmoin largekani <3 eikä tuu.
(väliaikatiedotus: Imogen Heap löytyi)
Mun kameran muistikortti on hävinny, ja sitä kun tarvittais huomenna!
On syksy ja on kaunista. Mä todellakin rakastan sadetta! Se on sellain raikas tuulahdus. Todella loogista. sade ei tuule. Mutta ihan sama, muitten ei tarvi ymmärtää tota juttua.
niin ja mun niin rakas hajonnut iphoneni ei tunnista mun simkorttia, joten eipä muhun saa kukaan yhteyttä viikonloppuna. ellen pääse facebookkiin. höh.
lauantai 15. syyskuuta 2012
Suuri sissikeikka
Eilen oli sissikeikka! Eräänlainen lipunryöstöpeli joka kestää yön yli metsässä. Pelissä neljä joukkuetta jotka yrittää ryöstää toistensa lipput, halot ja käsivarsinauhat. Sissikeikka on järjestetty meijän seurakunnassa jotain 20 vuoden ajan ja nykyään osallistujamäärät on todella suuria. noin 100 henkilöä kaiken kaikkiaan. Itse olen ollut sissinä 2 kertaa. JA HUIPPUA OLI!
Viime vuonna mut kysyttiin istustekelee nuotiolle keittelee mehua ja vahtimaan tulta. Siinä kokosin oman kolmen hengen joukkueeni huoltohommiin. Syntyi SISSIEMOT! Homma havaittiin viime vuonna toimivaksi ja tänäkin vuonna kutsuttiin Sissiemot paikalle. Alkuperäisjäseninä minä ja Karita, Elli ja Henna liittyi tänä vuonna joukkoon iloiseen. Lare oli viime vuonna mun ja Karitan kanssa, muttei tänä vuonna päässy. Sissiemojen tärkein tehtävä on pitää huolta huoltoalueesta ja ruokkia nälkäiset sissit tauon aikana. Mehua ja makkaraa kaikille. Sekä pitää tulta yllä ja jos huoltoalueella on "haavoittuneita" niin niitten kanssa jutteleminen ja hengissä pitäminen... :) Yleensä siellä istuu ne, joilla ei oo kunnon varusteita ja joku urheiluvamma tai jotain. Harvoin siellä mitään käy vakavaan. Henna tappo viime vuonna oman jalkansa:)
No välirauha on 01.00-02.00 jolloin kaikkien kuuluu olla tauolla ja tankata. Silloin on sissiemojen kiirellisin aika. Jaa mehua ja keitä mehua. ja tsilleen. Viime vuonna kaikki oli niin helppoa kun huoltoalueelle pääs AUTOLLA! tänä vuonna asia ei ollutkaan niin yksinkertainen.
Ensinnäkin sissiemot olivat Nost3 et Protroon ja Justimusfilmsin yhteiskeikalla Lahdessa. Ja oltiin sovittu että tullaan vähän myöhemmin. Ja hyvin oli tarkotus olla aikaa siellä tehä makkaratikkuja ja keitellä mehua.
Saavuimme Ellin äidin kyydissä jollekin tielle johonkin paikkaan noin puol kahentoista aikaan. Paikka ei todellakaan ollut oikea.. ihmeteltiin missä oltiin. Meille oli annettu ohjeet seuratkaa heijastinnauhoja. No niitä näkyikin. Lähdimme seuraamaan niitä. Huomasimme jossain vaiheessa että nyt ei olla strömsössä. Ja hupsista niin eksyksissä. Soitimme meijän nuorisopastorille Jussille. Elli siinä jutteli sen kanssa kun yhtä'äkkiä keskellä metsää näkyi valoja. Jussi kehotti meitä huutamaan että ollaan tuomareita. Lähettiin pinkomaan valojen luo. Siellä odottaisi ohjeet huoltoalueelle.
Joku pieni Iina tyttö oli keksinyt että vaihdanpas eräjormavaatteet vasta huoltoalueella ja näimpä minulla oli Finlandiaklubilla päällä olleet vaatteet, jotka on astetta hienommat. Keltaset shortsit ja sukkikset ja musta hieno bilepaita ja valkoset tennarit. Ja en todellakaan ollut ainut jolla oli ei niin erävaatteet päällä :)
Ne valot. Huudettiin niille että ollaan oikeesti eksyksissä ja että apuaaa!! :) se joukkue kai pelkäs jotain huijausta tai jotain. Luuli pääsevänsä taistelemaan. Ei kun asian oikea laita selvisi että oltiinkin vain oikeesti jotain sissiemoja jossain keskellä suota...
Se hetki kun kuulee kaukaa Tinken äänen. Tajuaa että voi ihanaa se auttaa meijät pois täältä. Lähettiin siis pinkomaan jotain jyrkkää mäkeä alas. TENNAREISSA! yhtäkkiä sä tajuut juoksevas polvia myöten suossa. En todellakaan kuunnellut Elliä joka varoitti edellä asiasta kun oli niin kiire pelastuksen luo. "TÄÄ ON SUO, TÄÄ ON SUO, MÄ OON SUOLLA" muistan huutaneeni täysiä ( enkä tässä kohtaa tajunnut oisin saattanut paljastaa kyseisen eli keltaisen joukkueen olinpaikan muille joukkuielle)
Kaaduin suohon! olin LÄPIMÄRKÄ! valkoset tennarit ei ollu enää valkoset. Kun joukkue tajusi että mitä meillä oli päällä saimme osaksemme nauravia ilmeitä ja voi voi teitä. Joona, joka oli tuomari, tuli näyttämään meille missä me ollaan ja miten meijän pitäs päästä huoltoalueelle. Oltiin jostain syystä täysin eripuolella koko karttaa jossa meijän ois pitäny jäädä ja tsilleen. Keltaset alko muodostaa haravaa mäkeen ja tsilleen. lähettiin kävelee ylös sitä rinnettä jossa tavattiin Matias, joka neuvo että seuratkaa vaan voimalinjaa ja heti kun tulee tie kääntykää oikealle ja olette siinä risteyksessä jossa meijän olis pitäny alun perin jäädä kyydistä.
Lähettiin kävelemään, kello alko lähenee jo yhtä... Läpimärkinä jatkoimme matkaa etelän suuntaan.
Vihdoin saavuimme tielle. Elli taas etunenässä koki sen, että kas siinäpäs olikin oja. ja oli aika leveä oja. Mä oon aina pelänny jotenkin ojien ylityksiä. En tiiä mikä juttu on mutta niin on ollu aina. Siinä oli onneks joku kaatunut puun pätkä jonka päältä pysty jotenkin taiteilee toisten tukemana toiselle puolelle.
Vihdoin tiellä. Kävelimme ja saavuimme vihdoin oikealle paikalle. Nuolikyltille jossa lukee huolto. Ja heijastinnauhoja puissa. OIKEA TIE! voittajia oltiin!
Lähimme sitten seuraamaan polkua, mutta yhtäkkiä merkit loppui ja heijastimia ei vaan näkynyt. Tälläsissä tilanteissa tietty unohtaa että täytyy nähä aina sitä seuraavakin nauha. Muuten voi käydä niin että kun siinä pyörii paikallaan pimeessä metässä ja lähtee seuraamaan ainutta heijastinmerkkien viitoittamaa tietä. Takaisin lähtöpisteeseen.... Oli pakko soittaa noin sadannen kerran Jussille ja että voisko joku tulla ihan meitä vastaan kun ei taaskaan osattu mennä oikeeseen suuntaa. Lähettiin takasin polulle että kohtaamme sitten matkanvarrella. Vihdoin pelastus saapui ja johdatti meidät huoltoalueelle. Sitä saatiin taas kuulla meijän varusteista ja siitä kuinka olen partiolainen ja pukeudun metsään niin... vaikka mulla oli repussa oikeet eräjorma kuteet :) kello oli melkein yks. Oltiin kylmissämme ja likasissa vaatteissamme kaiken sen suorymyämisen jäljiltä, mutta kun huoltoalueelle alkoi valua porukkaa niin oli pakko hoitaa hommat ennen kuin pääsee lepäämään.
Siinä sitten nuorisotyöntekijän kanssa koitettiin saada enokeitintä päälle, jotta saatais lämmintä mehua. Joku siinäkin oli rikki joten ei tullu kuumaa mehua kellekään. Vaikka se onkin ihana lämmike tollasen reissun jälkeen. Siinä sitten reippaana tyttönä alan jakelee mehua ja Karita tulee avuksi. OLTIIN KAIKKIEN JANOISTEN SANKAREITA <3 Elli jako cämpping kyrsää( sana valinta ihan Juliaa varten) ja Henna mukeja ja jotenkin sille lykkäänty muutama paperi :)
No olin juuri parille orimattilaiselle juottamassa mehua ja otin askeleen heitä kohti kun kompastun ja kaadun täyden kannun kanssa jonnekin mutaseen sammaleeseen. Mehut sinkoutuu ja minä taas maassa :) ei tainnu ihan olla mun päivä se :)
Aamulla löysin myös punaisia marjoja, puolukoita metsästä kun tuli valosaa. Niitä oli tosi paljon.. miks mulle taas naurettiin? Tää kaikki vaan jaksaa naurattaa mua niin paljon. Nytkin vaan nauran täällä koko jutulle. Oli niin ikimuistonen retki!
Tästä tuli aika pitkä kertomus, mutta oli ihan pakko jakaa se tänne :)
Tytti opetti mulle suunnistusta:) ja kerrattiin suunnan ottoa. Ens kerralla sitten osaan!
Hyvää yötä!
Viime vuonna mut kysyttiin istustekelee nuotiolle keittelee mehua ja vahtimaan tulta. Siinä kokosin oman kolmen hengen joukkueeni huoltohommiin. Syntyi SISSIEMOT! Homma havaittiin viime vuonna toimivaksi ja tänäkin vuonna kutsuttiin Sissiemot paikalle. Alkuperäisjäseninä minä ja Karita, Elli ja Henna liittyi tänä vuonna joukkoon iloiseen. Lare oli viime vuonna mun ja Karitan kanssa, muttei tänä vuonna päässy. Sissiemojen tärkein tehtävä on pitää huolta huoltoalueesta ja ruokkia nälkäiset sissit tauon aikana. Mehua ja makkaraa kaikille. Sekä pitää tulta yllä ja jos huoltoalueella on "haavoittuneita" niin niitten kanssa jutteleminen ja hengissä pitäminen... :) Yleensä siellä istuu ne, joilla ei oo kunnon varusteita ja joku urheiluvamma tai jotain. Harvoin siellä mitään käy vakavaan. Henna tappo viime vuonna oman jalkansa:)
No välirauha on 01.00-02.00 jolloin kaikkien kuuluu olla tauolla ja tankata. Silloin on sissiemojen kiirellisin aika. Jaa mehua ja keitä mehua. ja tsilleen. Viime vuonna kaikki oli niin helppoa kun huoltoalueelle pääs AUTOLLA! tänä vuonna asia ei ollutkaan niin yksinkertainen.
Ensinnäkin sissiemot olivat Nost3 et Protroon ja Justimusfilmsin yhteiskeikalla Lahdessa. Ja oltiin sovittu että tullaan vähän myöhemmin. Ja hyvin oli tarkotus olla aikaa siellä tehä makkaratikkuja ja keitellä mehua.
Saavuimme Ellin äidin kyydissä jollekin tielle johonkin paikkaan noin puol kahentoista aikaan. Paikka ei todellakaan ollut oikea.. ihmeteltiin missä oltiin. Meille oli annettu ohjeet seuratkaa heijastinnauhoja. No niitä näkyikin. Lähdimme seuraamaan niitä. Huomasimme jossain vaiheessa että nyt ei olla strömsössä. Ja hupsista niin eksyksissä. Soitimme meijän nuorisopastorille Jussille. Elli siinä jutteli sen kanssa kun yhtä'äkkiä keskellä metsää näkyi valoja. Jussi kehotti meitä huutamaan että ollaan tuomareita. Lähettiin pinkomaan valojen luo. Siellä odottaisi ohjeet huoltoalueelle.
Joku pieni Iina tyttö oli keksinyt että vaihdanpas eräjormavaatteet vasta huoltoalueella ja näimpä minulla oli Finlandiaklubilla päällä olleet vaatteet, jotka on astetta hienommat. Keltaset shortsit ja sukkikset ja musta hieno bilepaita ja valkoset tennarit. Ja en todellakaan ollut ainut jolla oli ei niin erävaatteet päällä :)
Ne valot. Huudettiin niille että ollaan oikeesti eksyksissä ja että apuaaa!! :) se joukkue kai pelkäs jotain huijausta tai jotain. Luuli pääsevänsä taistelemaan. Ei kun asian oikea laita selvisi että oltiinkin vain oikeesti jotain sissiemoja jossain keskellä suota...
Se hetki kun kuulee kaukaa Tinken äänen. Tajuaa että voi ihanaa se auttaa meijät pois täältä. Lähettiin siis pinkomaan jotain jyrkkää mäkeä alas. TENNAREISSA! yhtäkkiä sä tajuut juoksevas polvia myöten suossa. En todellakaan kuunnellut Elliä joka varoitti edellä asiasta kun oli niin kiire pelastuksen luo. "TÄÄ ON SUO, TÄÄ ON SUO, MÄ OON SUOLLA" muistan huutaneeni täysiä ( enkä tässä kohtaa tajunnut oisin saattanut paljastaa kyseisen eli keltaisen joukkueen olinpaikan muille joukkuielle)
Kaaduin suohon! olin LÄPIMÄRKÄ! valkoset tennarit ei ollu enää valkoset. Kun joukkue tajusi että mitä meillä oli päällä saimme osaksemme nauravia ilmeitä ja voi voi teitä. Joona, joka oli tuomari, tuli näyttämään meille missä me ollaan ja miten meijän pitäs päästä huoltoalueelle. Oltiin jostain syystä täysin eripuolella koko karttaa jossa meijän ois pitäny jäädä ja tsilleen. Keltaset alko muodostaa haravaa mäkeen ja tsilleen. lähettiin kävelee ylös sitä rinnettä jossa tavattiin Matias, joka neuvo että seuratkaa vaan voimalinjaa ja heti kun tulee tie kääntykää oikealle ja olette siinä risteyksessä jossa meijän olis pitäny alun perin jäädä kyydistä.
Lähettiin kävelemään, kello alko lähenee jo yhtä... Läpimärkinä jatkoimme matkaa etelän suuntaan.
Vihdoin saavuimme tielle. Elli taas etunenässä koki sen, että kas siinäpäs olikin oja. ja oli aika leveä oja. Mä oon aina pelänny jotenkin ojien ylityksiä. En tiiä mikä juttu on mutta niin on ollu aina. Siinä oli onneks joku kaatunut puun pätkä jonka päältä pysty jotenkin taiteilee toisten tukemana toiselle puolelle.
Vihdoin tiellä. Kävelimme ja saavuimme vihdoin oikealle paikalle. Nuolikyltille jossa lukee huolto. Ja heijastinnauhoja puissa. OIKEA TIE! voittajia oltiin!
Lähimme sitten seuraamaan polkua, mutta yhtäkkiä merkit loppui ja heijastimia ei vaan näkynyt. Tälläsissä tilanteissa tietty unohtaa että täytyy nähä aina sitä seuraavakin nauha. Muuten voi käydä niin että kun siinä pyörii paikallaan pimeessä metässä ja lähtee seuraamaan ainutta heijastinmerkkien viitoittamaa tietä. Takaisin lähtöpisteeseen.... Oli pakko soittaa noin sadannen kerran Jussille ja että voisko joku tulla ihan meitä vastaan kun ei taaskaan osattu mennä oikeeseen suuntaa. Lähettiin takasin polulle että kohtaamme sitten matkanvarrella. Vihdoin pelastus saapui ja johdatti meidät huoltoalueelle. Sitä saatiin taas kuulla meijän varusteista ja siitä kuinka olen partiolainen ja pukeudun metsään niin... vaikka mulla oli repussa oikeet eräjorma kuteet :) kello oli melkein yks. Oltiin kylmissämme ja likasissa vaatteissamme kaiken sen suorymyämisen jäljiltä, mutta kun huoltoalueelle alkoi valua porukkaa niin oli pakko hoitaa hommat ennen kuin pääsee lepäämään.
Siinä sitten nuorisotyöntekijän kanssa koitettiin saada enokeitintä päälle, jotta saatais lämmintä mehua. Joku siinäkin oli rikki joten ei tullu kuumaa mehua kellekään. Vaikka se onkin ihana lämmike tollasen reissun jälkeen. Siinä sitten reippaana tyttönä alan jakelee mehua ja Karita tulee avuksi. OLTIIN KAIKKIEN JANOISTEN SANKAREITA <3 Elli jako cämpping kyrsää( sana valinta ihan Juliaa varten) ja Henna mukeja ja jotenkin sille lykkäänty muutama paperi :)
No olin juuri parille orimattilaiselle juottamassa mehua ja otin askeleen heitä kohti kun kompastun ja kaadun täyden kannun kanssa jonnekin mutaseen sammaleeseen. Mehut sinkoutuu ja minä taas maassa :) ei tainnu ihan olla mun päivä se :)
Aamulla löysin myös punaisia marjoja, puolukoita metsästä kun tuli valosaa. Niitä oli tosi paljon.. miks mulle taas naurettiin? Tää kaikki vaan jaksaa naurattaa mua niin paljon. Nytkin vaan nauran täällä koko jutulle. Oli niin ikimuistonen retki!
Tästä tuli aika pitkä kertomus, mutta oli ihan pakko jakaa se tänne :)
Tytti opetti mulle suunnistusta:) ja kerrattiin suunnan ottoa. Ens kerralla sitten osaan!
Hyvää yötä!
perjantai 14. syyskuuta 2012
Jos metsään haluat mennä nyt...
niin takuulla järkytyt,
kas nastanuoret pienet on,
käyneet suuren joukkohon,
on jälleen aika sissikeikan.
Tänään siis sissikeikalle, ei itse toki sisseileen vaan ihan sissiemoksi mennään :)
sissikeikka emot keittää mehua
ahkerasti aina keittää mehua
kohta on valmis mehu makea
sissikeikka emot keittää mehua
ennen sissikeikka se on Justimusfilms ja Nost3 et Protroo!
oikeesti ei kyllä kiinnostas sinne mennä mutta pakkohan se kai on liput on maksettu.
Yritin tänään tehä omenapiirakkaa evääks mutta en jaksanu tehä loppuun.
se jäi taikinavaiheeseen ja söin sen :)))
Täytyy kehitellä jotain upeeta muuta.. leipää...
Teija ja Tytti Mehupilvi
vuodelta 2011
ah on se vaan niin että tää keikka on koko nastanuorten syksyn kohokohta!
kas nastanuoret pienet on,
käyneet suuren joukkohon,
on jälleen aika sissikeikan.
Tänään siis sissikeikalle, ei itse toki sisseileen vaan ihan sissiemoksi mennään :)
sissikeikka emot keittää mehua
ahkerasti aina keittää mehua
kohta on valmis mehu makea
sissikeikka emot keittää mehua
ennen sissikeikka se on Justimusfilms ja Nost3 et Protroo!
oikeesti ei kyllä kiinnostas sinne mennä mutta pakkohan se kai on liput on maksettu.
Yritin tänään tehä omenapiirakkaa evääks mutta en jaksanu tehä loppuun.
se jäi taikinavaiheeseen ja söin sen :)))
Täytyy kehitellä jotain upeeta muuta.. leipää...
Sissikeikka nuotio vuosimallia 2011
Voittajajoukkue vuodelta 2011
Teija ja Tytti Mehupilvi
vuodelta 2011
ah on se vaan niin että tää keikka on koko nastanuorten syksyn kohokohta!
lauantai 8. syyskuuta 2012
Klassikkokirjoja
Rakastan kirjoja ja lukemista. Joskus nuorena luin todella paljon, en mitään muuta tehnytkään kuin lukenut ja lukenut. Kirjat vievät omaan maailmaansa, mielikuvituksella ei ole rajoja ja kirjoja lukiessa omassa mielessä kehkeytyy kuva maailmoista ja ihmisistä. Voi unohtaa omat murheensa kun upputuu johonkin jännittävään. En ole todella lukenut mitään pitkään aikaan. Nälkäpeli-trilogian viimeksi noin vuosi sitten. Se olikin hyvä ja kaikkeni tein jotta sain seuraavat osat käsiini etsin lahden kirjakaupoista ja viimein sen löysin.
Nyt tänä aamuna katsellessa Charlotte Bronten perustuvaa Kotiopettajattaren romaania päätin lukea niitä klassikoita joita en ole lukenut ja uudelleen mahdollisesti ne joista on jo aikaa! Tavoitteena 15 kirjaa ennen joulua, mutta täytyy huomioda se ettei noita ihan kaikkia kirjastoista saa :(
1.Tuulen viemää ( Tän olen lukenut miljoona kertaa mutta viime kerrasta on aikaa)
2. Humiseva harju ( Tämänkin kerran ehkä 14 vuotiaana jolloin ei ehkä ihan avautunut se kirja)
3.Sieppari ruispellossa ( on vääryttä etten ole tätä vielä lukenut!)
4. Anna Karenina
5.Nana
6.Muumipekko ja pyrstötähti
7.Gilgamesh
8.Juhannustanssit
9. Macbeth
10. Vihan hedelmät
11. Leijat Helsingin yllä
12. Pikku naisia
13. Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehin
14. Aamiainen Tiffanylla
15. Kotiopettajattaren romaani
Eipä tohon tullutkaan kuin 2 kirjaa jotka oon jo lukenu :D Vois alottaakin jo tänään kun Tuulen viemää on omana kirjahyllyssä :)
Sitten vois seuraavaks listata must see klassikkoelokuvat Casalanca ja Tuulen viemää mulla onkin jo ja nekin katsottu miljoonaan kertaan :)
ei vitsi kuin siistii...
ja nyt vois taas mennä siivoo jotain :D
. torstai 6. syyskuuta 2012
Onnistumisen tunteita ... ja epäonnistumisen
JEE! Yleensä aina kun mä valmistan mitä tahansa ruokaa onnistun jotenkin sähläämään sen! AINA! letut menee mössöks ja luovutan. Tai makkarakeitto maistuu vedeltä eli ei miltään ja kaikki on pilalla. MUTTA TÄNÄÄN! tein marjon pyynnöstä herkullisen omenapiiraan omista omenoista oikein onnistuneesti. :)
se tunne kun saan omenapiiraan uunista ja maistaa sitä vaniljakastikkeen kera ja ilotulitus omassa mielessä alkaa. HYVÄ IINA! jotain oikein tänään! Se oli hyvää!! ja kaikki meni heti ja kaikki sitä kehu <3
ja sitten se pannari johon laitoin liikaa munia oli hieman.. munaisaa sanoisinko.aika hyvin munattu pannari :D no sekin meni heti parempiin suihin. mitäpä ei sokeri ja mansikkahillo pelastastaisi! (: kuvaahan en tietenkään ottanut sillä pahaisesta puhelimesta ehti akku loppumaan..
se tunne kun saan omenapiiraan uunista ja maistaa sitä vaniljakastikkeen kera ja ilotulitus omassa mielessä alkaa. HYVÄ IINA! jotain oikein tänään! Se oli hyvää!! ja kaikki meni heti ja kaikki sitä kehu <3
ja sitten se pannari johon laitoin liikaa munia oli hieman.. munaisaa sanoisinko.aika hyvin munattu pannari :D no sekin meni heti parempiin suihin. mitäpä ei sokeri ja mansikkahillo pelastastaisi! (: kuvaahan en tietenkään ottanut sillä pahaisesta puhelimesta ehti akku loppumaan..
Tässä Marjon skånen hanhet! jotka on niin kesyjä että tulee kädestä oikeen syömään <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)