Suuri sissikeikka

Eilen oli sissikeikka! Eräänlainen lipunryöstöpeli joka kestää yön yli metsässä. Pelissä neljä joukkuetta jotka yrittää ryöstää toistensa lipput, halot ja käsivarsinauhat. Sissikeikka on järjestetty meijän seurakunnassa jotain 20 vuoden ajan ja nykyään osallistujamäärät on todella suuria. noin 100 henkilöä kaiken kaikkiaan. Itse olen ollut sissinä 2 kertaa. JA HUIPPUA OLI!
 Viime vuonna mut kysyttiin istustekelee nuotiolle keittelee mehua ja vahtimaan tulta. Siinä kokosin oman kolmen hengen joukkueeni huoltohommiin. Syntyi SISSIEMOT! Homma havaittiin viime vuonna toimivaksi ja tänäkin vuonna kutsuttiin Sissiemot paikalle. Alkuperäisjäseninä minä ja Karita, Elli ja Henna liittyi tänä vuonna joukkoon iloiseen. Lare oli viime vuonna mun ja Karitan kanssa, muttei tänä vuonna päässy. Sissiemojen tärkein tehtävä on pitää huolta huoltoalueesta ja ruokkia nälkäiset sissit tauon aikana. Mehua ja makkaraa kaikille. Sekä pitää tulta yllä ja jos huoltoalueella on "haavoittuneita" niin niitten kanssa jutteleminen ja hengissä pitäminen... :) Yleensä siellä istuu ne, joilla ei oo kunnon varusteita ja joku urheiluvamma tai jotain. Harvoin siellä mitään käy vakavaan. Henna tappo viime vuonna oman jalkansa:)

No välirauha on 01.00-02.00 jolloin kaikkien kuuluu olla tauolla ja tankata. Silloin on sissiemojen kiirellisin aika. Jaa mehua ja keitä mehua. ja tsilleen. Viime vuonna kaikki oli niin helppoa kun huoltoalueelle pääs AUTOLLA! tänä vuonna asia ei ollutkaan niin yksinkertainen.

Ensinnäkin sissiemot olivat Nost3 et Protroon ja Justimusfilmsin yhteiskeikalla Lahdessa. Ja oltiin sovittu että tullaan vähän myöhemmin. Ja hyvin oli tarkotus olla aikaa siellä tehä makkaratikkuja ja keitellä mehua.

Saavuimme Ellin äidin kyydissä jollekin tielle johonkin paikkaan noin puol kahentoista aikaan. Paikka ei todellakaan ollut oikea.. ihmeteltiin missä oltiin. Meille oli annettu ohjeet seuratkaa heijastinnauhoja. No niitä näkyikin. Lähdimme seuraamaan niitä. Huomasimme jossain vaiheessa että nyt ei olla strömsössä. Ja hupsista  niin eksyksissä. Soitimme meijän nuorisopastorille Jussille. Elli siinä jutteli sen kanssa kun yhtä'äkkiä keskellä metsää näkyi valoja. Jussi kehotti meitä huutamaan että ollaan tuomareita. Lähettiin pinkomaan valojen luo. Siellä odottaisi ohjeet huoltoalueelle.

Joku pieni Iina tyttö oli keksinyt että vaihdanpas eräjormavaatteet vasta huoltoalueella ja näimpä minulla oli Finlandiaklubilla päällä olleet vaatteet, jotka on astetta hienommat. Keltaset shortsit ja sukkikset ja musta hieno bilepaita ja valkoset tennarit. Ja en todellakaan ollut ainut jolla oli ei niin erävaatteet päällä :)

Ne valot. Huudettiin niille että ollaan oikeesti eksyksissä ja että apuaaa!! :) se joukkue kai pelkäs jotain huijausta tai jotain. Luuli pääsevänsä taistelemaan. Ei kun asian oikea laita selvisi että oltiinkin vain oikeesti jotain sissiemoja jossain keskellä suota...

Se hetki kun kuulee kaukaa Tinken äänen. Tajuaa että voi ihanaa se auttaa meijät pois täältä. Lähettiin siis pinkomaan jotain jyrkkää mäkeä alas. TENNAREISSA! yhtäkkiä sä tajuut juoksevas polvia myöten suossa. En todellakaan kuunnellut Elliä joka varoitti edellä asiasta kun oli niin kiire pelastuksen luo. "TÄÄ ON SUO, TÄÄ ON SUO, MÄ OON SUOLLA" muistan huutaneeni täysiä ( enkä tässä kohtaa tajunnut oisin saattanut paljastaa kyseisen eli keltaisen joukkueen olinpaikan muille joukkuielle)
Kaaduin suohon! olin LÄPIMÄRKÄ! valkoset tennarit ei ollu enää valkoset. Kun joukkue tajusi että mitä meillä oli päällä saimme osaksemme nauravia ilmeitä ja voi voi teitä. Joona, joka oli tuomari, tuli näyttämään meille missä me ollaan ja miten meijän pitäs päästä huoltoalueelle. Oltiin jostain syystä täysin eripuolella koko karttaa jossa meijän ois pitäny jäädä ja tsilleen. Keltaset alko muodostaa haravaa mäkeen ja tsilleen. lähettiin kävelee ylös sitä rinnettä jossa tavattiin Matias, joka neuvo että seuratkaa vaan voimalinjaa ja heti kun tulee tie kääntykää oikealle ja olette siinä risteyksessä jossa meijän olis pitäny alun perin jäädä kyydistä.
Lähettiin kävelemään, kello alko lähenee jo yhtä... Läpimärkinä jatkoimme matkaa etelän suuntaan.

Vihdoin saavuimme tielle. Elli taas etunenässä koki sen, että kas siinäpäs olikin oja. ja oli aika leveä oja. Mä oon aina pelänny jotenkin ojien ylityksiä. En tiiä mikä juttu on mutta niin on ollu aina. Siinä oli onneks joku kaatunut puun pätkä jonka päältä pysty jotenkin taiteilee toisten tukemana toiselle puolelle.

Vihdoin tiellä. Kävelimme ja saavuimme vihdoin oikealle paikalle. Nuolikyltille jossa lukee huolto. Ja heijastinnauhoja puissa. OIKEA TIE! voittajia oltiin!
Lähimme sitten seuraamaan polkua, mutta yhtäkkiä merkit loppui ja heijastimia ei vaan näkynyt. Tälläsissä tilanteissa tietty unohtaa että täytyy nähä aina sitä seuraavakin nauha. Muuten voi käydä niin että kun siinä pyörii paikallaan pimeessä metässä ja lähtee seuraamaan ainutta heijastinmerkkien viitoittamaa tietä. Takaisin lähtöpisteeseen.... Oli pakko soittaa noin sadannen kerran Jussille ja että voisko joku tulla ihan meitä vastaan kun ei taaskaan osattu mennä oikeeseen suuntaa. Lähettiin takasin polulle että kohtaamme sitten matkanvarrella. Vihdoin pelastus saapui ja johdatti meidät huoltoalueelle. Sitä saatiin taas kuulla meijän varusteista ja siitä kuinka olen partiolainen ja pukeudun metsään niin... vaikka mulla oli repussa oikeet eräjorma kuteet :) kello oli melkein yks. Oltiin kylmissämme ja likasissa vaatteissamme kaiken sen suorymyämisen jäljiltä, mutta kun huoltoalueelle alkoi valua porukkaa niin oli pakko hoitaa hommat ennen kuin pääsee lepäämään.

Siinä sitten nuorisotyöntekijän kanssa koitettiin saada enokeitintä päälle, jotta saatais lämmintä mehua. Joku siinäkin oli rikki joten ei tullu kuumaa mehua kellekään. Vaikka se onkin ihana lämmike tollasen reissun jälkeen. Siinä sitten reippaana tyttönä alan jakelee mehua ja Karita tulee avuksi. OLTIIN KAIKKIEN JANOISTEN SANKAREITA <3 Elli jako cämpping kyrsää( sana valinta ihan Juliaa varten) ja Henna mukeja ja jotenkin sille lykkäänty muutama paperi :)

No olin juuri parille orimattilaiselle juottamassa mehua ja otin askeleen heitä kohti kun kompastun ja kaadun täyden kannun kanssa jonnekin mutaseen sammaleeseen. Mehut sinkoutuu ja minä taas maassa :) ei tainnu ihan olla mun päivä se :)

Aamulla löysin myös punaisia marjoja, puolukoita metsästä kun tuli valosaa. Niitä oli tosi paljon.. miks mulle taas naurettiin? Tää kaikki vaan jaksaa naurattaa mua niin paljon. Nytkin vaan nauran täällä koko jutulle. Oli niin ikimuistonen retki!

Tästä tuli aika pitkä kertomus, mutta oli ihan pakko jakaa se tänne :)

Tytti opetti mulle suunnistusta:) ja kerrattiin suunnan ottoa. Ens kerralla sitten osaan!

Hyvää yötä!