Nyt kun sitä ollaan jo lähempänä neljääkymmentä kuin omaa syntymää niin on ehkä jo aika alkaa miettii eläkkeitä?? EIKAI??

Täksi viikoksi on suunnitteilla raamis, nuortenilta, synttäreilyä ja Laren kanssa puuhailua..., kissan tuijottamista ja Pegusta lellikkikani-projekteilua. Syötin sille porkkanaa tänään. Voiko mikään olla hauskempaa?
Tein myös kakkupohjan. siitä ei koskaan tiedä miten se onnistui.. 
Huomenna koristelen sen! Lare tulee kahvittelemaan :)
Topi-kisu on söpö. Marjo valittaa että olen ominut sen. Niin olenkin.

Krusifiksin tekoa arralla riparilla

oma ihana rukousnauhani

Ensi viikolla nuorten syysleiri, itse en ole johtiksessa tällä kertaa. Ihan kiva päästä välillä leireilee. Vaikka rakastan kaikkien juttujen keksimistä. Toivottavasti ne keksis jotain oikeesti hauskaa tekemistä sinne!

Sitä kyllä miettii tuon tuostakin että missä sitä olis jos ei koskaan ois lähteny mukaan isoskoulutukseen ja noihin hommiin mukaan. Musta on tullu niin paljon avoimempi, mitä olin 3-5 vuotta sitten. Koska todellin käännekohta tapahtu oikeesti vasta isoskoulutuksen jälkeen. Seurakunta on koti, turvapaikka mulle.
6. riparin isoison puheessa (JOTA KUN MUN YSTÄVÄ EI OLLUT KUULEMASSA,KATKERUUS TÄSTÄ KALVAA EDELLEEN MIELTÄ), puhuin siitä että perheen voi määritellä esimerkiksi niin että ne jotka käyttää samaa jääkaappia, ovat perhe. Faktahan on se että meijän nuortentilassahan on siis semmoin kiva jääkaappi, josta yleensä löytyy jotain ruokaa, joko homeista leipää, tai ihan oikeesti syötävää ruokaa. Tästä voimme päätellä että määritelmän mukaan meidän seurakuntamme on perhe.
Tosin se ei ehkä tunnu enää niin yhtenäiseltä kuin joskus ennen. Kesä taisi olla se ratkaseva asia. Enpä mäkään oo tervetullut enää kaikkiin porukoihin, mikä surettaa. :(
Ehkäpä asialle voisi tehdä jotain? Miten sen saman fiiliksen sais sinne takasin? Vaikka saa sieltä edelleen tukea ja sitä niin ihanaa turvaa!

Silloin kun oli vielä nuorempi oli tapana aina nuortenillan päätteksi laulaa ylkkäreitä kirkkosalissa ja pitää rukoushetkiä. Nyt sen tilalle on tullu ihme riehumista ja säätämistä, joita itsekukin harrastaa. Kirkkosali ei oo enää rauhan tyyssija :(

Nyt itse hirvvveeen aktiivisena vanhana nuorena on yrittäny keräillä porukkaa laulamaan ja ylistämään Jumalaa. Pari kertaa ollaan syksyn aikana lauleltu siellä. Se on upeeta, kun saa laulaa! Sillä kun ei ole väliä osaako vai eikö. on kyse kuitenkin Jumalan ylistämisestä, joka tuskin välittää siitä kuinka monta varista siellä raakkuu.

Kuulin tänään myös että syysloman viimesenä viikonloppuna on k18- leiri! MAHTAVAA! se järjestetään arralla, jonne mun tehny mieli päästä jo monta viikkoa! Siitä tulee varmasti huippua, koska siellä on vanhempaa porukkaa ja ne kaverit siellä, jotka jo asuu muilla paikkakunnilla, jotka ei pääse enää keskiviikkoisin raamikseen. Mahtavuutta! K18- retki pääsiäisen aikoihin puoljoukkueteltassa oli aivan huippu myöskin. Vaikka onnistuin lyömään kengän läpi kirveellä jalkaani. Se jälki on ja pysyy tossa jalassa :)

On sitä vaikeeta uskoa että oon jo 20 vuotias! en oikeen yhtään mitään saavuttanut nuori aikuinen nainen. Mutta selkeästi löytänyt elämäänsä jotain elämisen arvoista. Seurakuntayhteyden <3

kesä 2011 riparilla Luomaniemessä

Uudet laulukirjat <3

JA IHAN PAKKO LAITTAA MYÖS LOISTOSKETSI

(me keksittiin tää joskus ehkä mahdollisesti vuonna 2010 uv leirillä)